Suomi

This page in English: Finland

Suomen lainsäädäntö, siviilioikeudellisena valtiona, ei muutu samalla tavalla annetuista ennakkoratkaisupäätöksistä kuin common law valtioiden lainsäädäntö muuttuu. Se sanottuna, Suomessa ei kattavasta ympäristölainsäädännöstään huolimatta, ole laajaa kattausta ympäristöoikeudellisista oikeustapauksista. Lisäksi tulee mainita, että suomalaisten oikeustapausten analyysi ja perustelut ovat saaneet osakseen kritiikkiä pinnallisuudesta, sekä oikeusvertailun uuppumisesta. Silti, Suomessa julkaistaan käytännössä kaikki tapaukset, perusteluineen, eikä jätetä mitään pimentoon, ilman hyvää syytä.

Suomi on Euroopan Unionin jäsenvaltio, joka ottaa tosissaan ilmaston haasteet sekä ilmaston muutoksen joka väistämättäkin on, ja tulee olemaan osa arkeamme tulevaisuudessa. Sitra julkaisi vuonna 2021 tutkimuksen otsikolla kasvua tukevat, päästöttömät kehityspolut vuoteen 2050, jossa todettiin Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 celcius asteen tavoitteen olevan edelleen mahdollinen saavuttaa mutta lisäksi, että tiukat ilmasto teot ja taloudellinen kasvu eivät ole toisiaan poissulkevia. Euroopan Unioni päätyi historialliseen ratkaisuun 21.4.2021, kun päätettiin saattaa voimaan ilmastolainsäädäntöä EU tasolla. Se tähtää kasvihuonepäästöjen vähentämistä vähintään 55%:lla vuoteen 2030 mennessä, sekä aikoo tulla ensimmäiseksi ilmastoneutraaliksi maanosaksi vuoteen 2050 mennessä. Jotkin jäsenmaat, kuten Puola, ovat kuitenkin lausuneet eriävän mielipiteen mutta samaan aikaan Suomella on oma, tavoitteellisempi tavoite kun Suomen hallitusohjelma on lausunut Suomen tähtäävän hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä. Eurooppalainen ilmastolainsäädäntö on joka tapauksessa suuri askel, paitsi siltä kannalta, että ilmastonmuutos on tunnustettu todelliseksi ongelmaksi, mutta myös sen asetettua oikeudellinen velvoite paitsi jäsenmaille, myös EU instituutioille ilmastonmuutoksen torjumiseksi, jotta tavoitteet kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi onnistuisivat.

Euroopan Unionin ilmastolainsäädäntö helpottaa oikeudellisen prosessin saattamista tuomioistuimeen niin jäsenvaltiota kuin EU elimiä itsejäänkin vastaan, mikäli ne rikkovat velvoitettaan, tässä tapauksessa vuoteen 2050 mennessä, ilmastoneutraaliksi maanosaksi tulemiseen.

Oikeustapaukset

Tähän mennessä, Suomessa ei ole ollut yhtäkään suoranaisesti ilmasto-oikeuteen liittyvää oikeustapausta tuomioistuimen käsiteltävänä. Akateemikot ovat myös kyseenalaistaneet, soveltuuko ilmasto-oikeudellinen oikeudenkäynti ongelmitta Suomen kansalliseen lainsäädäntöön, taikka mahdollistaako se Suomalainen lainsäädäntö sen ylipäätään. Suomessakin Hollannissa käsitelty oikeustapaus Urgenda Foundation v. State of the Netherlands nosti esiin kysymyksen, voisiko kyseinen tapaus realisoitua myös Suomen tasolla. Silti on vielä epäselvää mahdollistaako Suomen lainsäädäntö tällaisen.

Mahdollisesti lähimmäs mitä suomalainen oikeusprosessi on ilmasto-oikeuteen päässyt, on Korkeimman Hallinto-oikeuden ratkaisema tapaus KHO 2019:37, jossa yksi oikeuskysymyksistä oli ilmastonmuutos. Tuomioistuin vertaili intressejä päättäessään voidaanko lupa kaivon poraamiseen antaa. Tuomioistuin kuitenkin totesi, että koska kasvihuonepäästöjen vähentämisen arvioitu määrä oli ainoastaan vähäinen, ei tällaista hyötyä voitu huomioida merkittävänä yleisenä hyötynä, ja siten sitä ei voitu ottaa huomioon vertailua tehtäessä.

Mahdollisuus ilmasto-oikeudenkäyntiin Suomessa

Kuten yllä mainittu, on vielä epäselvää mahdollistaako suomalainen lainsäädäntö ilmasto-oikeudenkäyntiin, ja tosin ainoastaan muutamia tutkimuksia tältä alalta löytyy Suomesta, akateemikot ovat keskustelleet sen mahdollisuudesta, sekä spesifimmin siitä, mikä lainsäädäntö sen mahdollistaisi. Suomella ei ole pitkää sekä vankkaa historiaa strategisista oikeudenkäynneistä, joka on yksi osasyy siihen, miksei ilmasto-oikeudenkäyntejä ole Suomessa yritetty. On kuitenkin argumentoitu, että laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 20 pykälä mahdollistaisi tämän, sillä sen mukaan hallinto-oikeus käsittelee riita-asian, joka koskee julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta johtuvaa etua, oikeutta tai velvollisuutta.

Tämän lisäksi, Suomen perustuslain 20 pykälä velvoittaa julkisen vallan turvaamaan jokaiselle oikeuden terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuuteen vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon, joka voisi itsessään myös mahdollistaa ilmasti-oikeudenkäynnin Suomessa, sillä pykälä antaa nimenomaisen velvollisuuden julkiselle vallalle terveellisen elinympräristön takaamiseen. Tämän lisäksi perustuslain 22 pykälä velvoittaa ihmisoikeuksien turvaamisen. Näin ollen, tulisi harkita, onko valtiovallalla velvoite suojella kansalaisiaan vaarallisilta ilmastollisilta muutoksilta sekä vähentää kasvihuonepäästöjä.

Korkein hallinto-oikeus on antanut vuonna 2001 ratkaisun (KHO 15.05.2001/1091), jonka mukaan lait saariston kehityksen edistämisestä sekä alueiden kehittämisestä, joihin kunta oli vedonnut vaatimustensa tueksi, olivat luonteeltaan lähinnä puitelakeja, joista suoranaisesti seuraa kunnan valituksessa tarkoitettuja velvoitteita valtiolle.

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti, Kari Kuusiniemi, on lausunut ettei nykyinen lainsäädäntö anna tuomioistuimille valtaa käsitellä ilmasto-oikeudellisia vaateita. Hän on myös argumentoinut sen puolesta, että suomalainen ympäristö lainsäädäntö sisältää rakenteellisia piirteitä, jotka heikentävät tuomioistuinten mahdollisuuksia vaikuttaa ilmastonmuutokseen, sekä ettei nykyinen lainsäädäntö mahdollista kasvihuonepäästöjen huomioon ottamista ympäristölupaharkinnassa.